22.7.1988 Lontoo
Metrolla menimme seuraavaksi Madame Tussaudin vahakabinettiin. Siellä oli onnistuneita versioita mm. Mahatma Gandhi, Joan Collins, kuninkaallisten perhe. Vieressä oli planetaario, jonne innostuimme mennä kun lipunmyyjä hieman valaisi mitä se tarkoittaa ja että se on vaikuttava. Istuimme siellä kuin elokuvissa, valkokangas vain oli koko puolikaarellinen katto. Näimme taivaan ihmeellisyydestä, auringosta, kuusta ja tähdistä.
23.7.1988 Liverpool
...lähdimme isolle museoalueelle, missä oli Titanic-laivasta ja muusta laivateollisuudesta tarinansa. Siellä oli myös pikkukauppoja ja kahviloita turisteja ajatellen. Olihan se kokemus tehdä se kierros rinkat selässä. Kun menimme modernin taiteen museoon, meidän piti viedä rinkkamme säilöön. Siellä mies luuli rinkassani olevan jotain epämääräistä raskasta kiviä?! Moderni taide oli modernia: jääkaappia, merimiesköyttä, tuolia ym. josta oli tehty taidetta. Ymmärtääkö sitä ... hmmm.
------
18.7.2014 Jyväskylä
Jyväskylässä meillä ei ollut tarvetta käydä museoissa. Joissakin niistä tuli aikoinaan käytyä koulun kanssa. Suuren osan ajastamme olemme viettäneet äitimme luona. Hän asuu viittomakielisessä palvelukeskuksessa, koska on kuuro eikä pärjää kotona. Äidillämme on etenevä muistisairaus. Hänen vointinsa on muuttunut viime käynnistä, mutta saimme viettää pari mukavaa päivää yhdessä. Sisäpihalla kävellessämme maistelimme musta- ja punaviinimarjoja, jotka alkoivat olla kypsiä. Istuskelimme välillä sisällä katsellen vanhoja valokuvia, välillä ulkona kauniissa kesäsäässä. En ole hirveästi pohtinut, miltä tuntuu, kun läheinen on muistisairas, vaikka olen aiheesta gradunkin kirjoittanut. Siis pohtinut omakohtaisesti. Ja sehän tuntuu. Eikä ihan helpolta. Haikea oli lähteä äidin luota, kun tietää, että kovin usein ei 650 km:n päästä ole mahdollisuutta käydä. Onneksi veljemme asuvat lähempänä ja käyvät äidin luona useammin kuin me tyttäret. Olen kuitenkin levollisin mielin siitä, että äiti viihtyy tässä paikassa, jossa henkilökunta ja ympäristö on viittomakielistä.
Ei kai kukaan määritä läheisiään sairauksien kautta. Äiti on äiti, lapsi on lapsi, puoliso on puoliso jne. ensisijaisesti. Toiseksi sitä ehkä ajattelee, millaisia taitoja ja kykyjä läheisellä on. Äitimme oli aikoinaan taitava käsitöiden tekijä. Villasukkia, lapasia, liivejä ja monenmoisia virkkuutöitä syntyi jatkuvasti. Ehkä sitä on vähän periytynyt tyttärellekin. Äiti myös leipoi herkullisia leipomuksia. Juhlapöydässä oli aina sen seitsemää sorttia. Monissa valokuvissa olemme lähes aina ruoka- tai kahvipöydässä...
Muun ajan, minkä emme olleet äidin luona, käytimme jyväskyläläisen kulttuurin parissa. Kävimme
risteilyllä s/s Suomella (lapsuudenmaisemia vesiltä katsoen) ja
kesäteatterissa Harjulla (sattuipa sopivasti siskoksista kertova näytelmä).
Luonto ja kesäilta olivat kauneimmillaan risteilyllä:
-------------
Kursiivilla siskoni matkapäiväkirjasta vuodelta 1988.
