Post scriptum

Niin päättyi aikoinaan interrailimme, jolla kuljimme reittiä Jyväskylä-Turku-Tukholma-Kööpenhamina-Düsseldorf-Rotterdam-Lontoo-Liverpool-York-Newcastle-Göteborg-Tukholma-Turku-Jyväskylä. Laivamatka Newcastle-Göteborg oli jännittävä, kun meille myytiin ylipaikat laivaan ja nukuimme portaiden alla läheisen diskon musiikin pauhatessa. Loppumatkasta ei ole harmiksemme säilynyt tai kirjoitettu matkapäiväkirjaa. Tällä reissullamme muisteluitamme auttanut matkapäiväkirja kun päättyi Liverpooliin.

Ja niin päättyi tämäkin täsmämatkamme Jyväskylään ja sen myötä tämä blogi. Lopuksi pari kuvakollaasia reissustamme. 

Kiitos, kun luit blogiamme. Hyvää matkaa sinulle, minne ikinä oletkin menossa!

Paluumatka Pohjanmaan kautta

Valitsimme paluumatkan Pohjanmaan kautta, jolloin junanvaihtoja oli vain yksi, Seinäjoella. Alkumatkan taivalsimme taajamajunalla, joka pysähtyi kaikilla pikkuasemillakin. Ilman sattumuksia ei sujunut tämä matka. Ensimmäinen tapahtuma sattui melko pian Jyväskylästä lähdettyä, ennen Petäjävettä. Juna pysähtyi kesken kaiken. Kuulutuksesta saimme selville, että joku oli ajanut autolla turvapuomin läpi ja puomi oli nyt radalla junan tiellä. Junan kuljettaja kävi sen siirtämässä pois tieltä ja niin pääsimme jatkamaan matkaa. 

Matkalla näimme vilauksen Ähtärin eläinpuistosta, jossa olen lasteni kanssa käynyt ehkä 10 vuotta sitten. Juna pysähtyi myös Tuurissa, näinpä nyt ensimmäistä kertaa Keskisen kaupankin, junan ikkunasta tosin. Seinäjoelle tullessa juna oli 10 minuuttia myöhässä ja meidän piti vaihtaa tunnelin kautta toiselle raiteelle. Vähän siinä jännitti, pitääkö ihan juoksuksi laittaa ja nousimme junaan ensimmäisestä kohdalle sattuvasta ovesta. Intercity-junassa ei vaunun numero junan sisällä olekaan yhtä helposti bongattavissa kuin vanhoissa sinisissä junissa ja niinhän siinä kävi, että lähdimme ensin väärään suuntaan. Ei kun takaisinpäin ja toiseen suuntaan. Löysimme lopulta oman vaunumme ja omat paikkamme. Sisko oli viisaasti valinnut vastakkaiset paikat, niin oli väljempää. Tällä kertaa istuimme alakerrassa, erittäin hyvin ilmastoidussa vaunussa. Kesävaatteissa tuli lopulta melkein kylmä.

Seinäjoki oli paluumatkamme kuopio sateineen

Seinäjoelta matkamme jatkui tasaisessa ja viileäsää kyydissä. Ikkunasta seurasimme, kun sade ja auringonpaiste vaihtelivat ulkona. Sitten pilvet alkoivat olla ukkospilviä ja näimme salamoita. Jossain vaiheessa junan vauhti hiljeni ja pysähtyi kokonaan. Katselimme ikkunasta, kun ulkona salamoi ja jyrisi. Konduktööri tuli vaunuun ja kertoi saman kuin sen jälkeen kuulutuksessaan, että ukonilma oli rikkonut radan turvalaitteita Ruukin ja Hirvinevan välillä. Ei auttanut muu kuin odottaa korjaajia, jotka tulisivat Oulaisista. Vajaa tuntihan siinä meni ennen kuin päästiin jatkamaan matkaa. Odottelun aikana jotkut olivat toivoneet pääsevänsä käymään ulkona ja kuuluttihan se konduktööri heidän ilokseen päästävänsä heidät, jotka raitista ilmaa filtterin kautta halusivat hengittää, ravintolavaunusta ulos. Samaan aikaan siskoni oli vessassa soittamassa miehelleen ja hän ihmetteli kovaa töminää käytävällä. Siskoni taisi luulla, että juna tyhjennetään ja matkustajat kuljetetaan muulla menopelillä Ouluun, kun hän nopeasti lopetti puhelun ja tuli ulos vessasta. Ei hän kuitenkaan löytänyt muuta, kuin rappusia rauhallisesti alas astelevan lapsen. Palattuaan paikoillemme hän kuuli asian oikean laidan. Konduktöörin kuulutuksesta kun ei junan vessassa saa selvää.

Ruukin asemalla 

Loppu hyvin, kaikkki hyvin. Pääsimme Pohjanmaan ukkoskuuroista huolimatta onnellisesti perille Kemiin, jossa meitä oli vastassa mitä kaunein ja lämmin kesäilta. Matkalla asemalta siskoni kotiin haimme vielä  paikallisesta ravintolasta mukaan päivän ateriamme, gluteenittomat pizzat.

Keliaakikot reissussa

Meillä on siskoni kanssa molemmilla sellainen vika, että olemme keliaakikkoja eli ohutsuolemme ei siedä vehnää, ohraa eikä ruista. Voimme syödä gluteenittomia viljoja, kuten maissia, tattaria, hirssiä, riisiä ja puhdasta kauraa. Ruokavaliota noudattaen pysymme kunnossa, mikä toisinaan vaatii tarkkuutta ja tarkistamista (ja näin iän lisääntyessä pienten tuoteselostetekstien lukemista silmälasien reunan yli). Nykyaikana keliaakikolle turvallisen ruoan valikoima niin kaupoissa kuin ravintoloissa on varsin laaja. Tai laaja ja laaja. Laajudesta huolimatta eri vaihtoehtoja ei aina ole tarjolla. Ehkä sellainen, joka voi syödä mitä vain, ei tule ajatelleeksi asiaa keliaakikon kannalta.

Toissapäivänä kerroin iloisesta yllätyksestä, thaimaalaisravintola Muang Thaista. No niin, reissumme aikana törmäsimme toisessa paikassa niinkin tavalliseen asiaan kuin alkupalaleipiin. Jos tilaa gluteenittoman annoksen, niin sitähän kuvittelisi, että tarjoilija osaa sen perusteella tuoda sitten gluteenitonta alkupalaleipääkin. No saahan sitä kuvitella. Pyytämisen jälkeenkään leipää ei alkanut kuulumaan. Tarjoilija oli unohtanut. Niinpä. Eikä ollut ensimmäinen kerta. Onneksi kokemusvarastoon on kertynyt positiivisiakin kokemuksia näistä alkupalaleivistä ja ammattitaitoisista tarjoilijoista, ettei ihan kärttyisiksi eukoiksi olla muuttumassa.

Entäpä sitten hotellin aamiaisen gluteeniton tarjonta. Hmmm. Siitäkin on monenlaisia kokemuksia. Kun tässä kerran eletään vuotta 2014, niin olisihan se kiva, että tarjolla olisi erilaisia vaihtoehtoja eikä vain yhtä lajia. Etenkin, kun yöpyy ja syö aamiaisen samassa hotellissa useampana päivänä. Pyynnöstä saimme toisena aamuna erikseen lämmitettynä sellaiset jauhelihakiekurat. Kun kerran saman verran maksamme hotelliyöstä, niin ajattelimme, että on sitä keliaakikollakin oikeuksia. Mutta esim. karjalanpiirakoista, croissanteista ja erilaisista makeista kahvileivistä jäimme vain haaveilemaan.

Vuonna 1988 meillä ei vielä ollut todettu keliakiaa, joten ruokailumme oli huoletonta ja helppoa. Paitsi, että interreilaajien tarkan matkabudjetin ja hilujen laskemisen takia meillä oli toisenlaisia odotuksia...

15.7.1988 Düsseldorf

Aamu oli mukava aloittaa aamupalalla, joka kuului majoituksen hintaan. ------ Välillä maistuivat piknik-eväät puistonpenkillä vilkkaan liikenteen siimeksessä. ------- Kaupoissa ja putiikeissa kiertäminen alkoi riittää ja niin lähdimme maistamaan saksalaista kakkua. Aivan heti ei löytynyt kahvilaa, mutta kun se löytyi, oli se iso ja yhdistetty konditorialla, jolloin leivosvalikoiman runsautta riitti. Valitsimme mansikka- ja sitruunarahkakermakakkupalat vaikean valinnan jälkeen, koska ne näyttivät olevan suosituimpia. Ja kyllä ne maistuivat, ne ei vät olleetkaan niin imeliä, kuin olin etukäteen epäillyt. ------- Odotellessamme yhden kauppakatoksen alla sateen hiljenemistä näimme edessämme vihanneskojun, josta saattaisimme ostaa mm. tomaatteja jäljellä olevilla Dmk:lla (1,13). -------- Tulimme toiselle vihanneskojulle, mistä ostimme tomaatteja. Myyjä ensin tokaisi ihmetyksen ja mahdottomuuden punnita kahta tomaattia, mutta kun vielä seisoimme siinä, hän myi niitä neljä. Hän olisi halunnut myydä kilon verran meille. Jokunen hilu jäi vielä kukkaron pohjalle.

---------------

Kursiivilla siskoni matkapäiväkirjasta interraililla 1988.