Meillä on siskoni kanssa molemmilla sellainen vika, että olemme keliaakikkoja eli ohutsuolemme ei siedä vehnää, ohraa eikä ruista. Voimme syödä gluteenittomia viljoja, kuten maissia, tattaria, hirssiä, riisiä ja puhdasta kauraa. Ruokavaliota noudattaen pysymme kunnossa, mikä toisinaan vaatii tarkkuutta ja tarkistamista (ja näin iän lisääntyessä pienten tuoteselostetekstien lukemista silmälasien reunan yli). Nykyaikana keliaakikolle turvallisen ruoan valikoima niin kaupoissa kuin ravintoloissa on varsin laaja. Tai laaja ja laaja. Laajudesta huolimatta eri vaihtoehtoja ei aina ole tarjolla. Ehkä sellainen, joka voi syödä mitä vain, ei tule ajatelleeksi asiaa keliaakikon kannalta.
Toissapäivänä kerroin iloisesta yllätyksestä, thaimaalaisravintola Muang Thaista. No niin, reissumme aikana törmäsimme toisessa paikassa niinkin tavalliseen asiaan kuin alkupalaleipiin. Jos tilaa gluteenittoman annoksen, niin sitähän kuvittelisi, että tarjoilija osaa sen perusteella tuoda sitten gluteenitonta alkupalaleipääkin. No saahan sitä kuvitella. Pyytämisen jälkeenkään leipää ei alkanut kuulumaan. Tarjoilija oli unohtanut. Niinpä. Eikä ollut ensimmäinen kerta. Onneksi kokemusvarastoon on kertynyt positiivisiakin kokemuksia näistä alkupalaleivistä ja ammattitaitoisista tarjoilijoista, ettei ihan kärttyisiksi eukoiksi olla muuttumassa.
Entäpä sitten hotellin aamiaisen gluteeniton tarjonta. Hmmm. Siitäkin on monenlaisia kokemuksia. Kun tässä kerran eletään vuotta 2014, niin olisihan se kiva, että tarjolla olisi erilaisia vaihtoehtoja eikä vain yhtä lajia. Etenkin, kun yöpyy ja syö aamiaisen samassa hotellissa useampana päivänä. Pyynnöstä saimme toisena aamuna erikseen lämmitettynä sellaiset jauhelihakiekurat. Kun kerran saman verran maksamme hotelliyöstä, niin ajattelimme, että on sitä keliaakikollakin oikeuksia. Mutta esim. karjalanpiirakoista, croissanteista ja erilaisista makeista kahvileivistä jäimme vain haaveilemaan.
Vuonna 1988 meillä ei vielä ollut todettu keliakiaa, joten ruokailumme oli huoletonta ja helppoa. Paitsi, että interreilaajien tarkan matkabudjetin ja hilujen laskemisen takia meillä oli toisenlaisia odotuksia...
15.7.1988 Düsseldorf
Aamu oli mukava aloittaa aamupalalla, joka kuului majoituksen hintaan. ------ Välillä maistuivat piknik-eväät puistonpenkillä vilkkaan liikenteen siimeksessä. ------- Kaupoissa ja putiikeissa kiertäminen alkoi riittää ja niin lähdimme maistamaan saksalaista kakkua. Aivan heti ei löytynyt kahvilaa, mutta kun se löytyi, oli se iso ja yhdistetty konditorialla, jolloin leivosvalikoiman runsautta riitti. Valitsimme mansikka- ja sitruunarahkakermakakkupalat vaikean valinnan jälkeen, koska ne näyttivät olevan suosituimpia. Ja kyllä ne maistuivat, ne ei vät olleetkaan niin imeliä, kuin olin etukäteen epäillyt. ------- Odotellessamme yhden kauppakatoksen alla sateen hiljenemistä näimme edessämme vihanneskojun, josta saattaisimme ostaa mm. tomaatteja jäljellä olevilla Dmk:lla (1,13). -------- Tulimme toiselle vihanneskojulle, mistä ostimme tomaatteja. Myyjä ensin tokaisi ihmetyksen ja mahdottomuuden punnita kahta tomaattia, mutta kun vielä seisoimme siinä, hän myi niitä neljä. Hän olisi halunnut myydä kilon verran meille. Jokunen hilu jäi vielä kukkaron pohjalle.
---------------
Kursiivilla siskoni matkapäiväkirjasta interraililla 1988.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti