Post scriptum

Niin päättyi aikoinaan interrailimme, jolla kuljimme reittiä Jyväskylä-Turku-Tukholma-Kööpenhamina-Düsseldorf-Rotterdam-Lontoo-Liverpool-York-Newcastle-Göteborg-Tukholma-Turku-Jyväskylä. Laivamatka Newcastle-Göteborg oli jännittävä, kun meille myytiin ylipaikat laivaan ja nukuimme portaiden alla läheisen diskon musiikin pauhatessa. Loppumatkasta ei ole harmiksemme säilynyt tai kirjoitettu matkapäiväkirjaa. Tällä reissullamme muisteluitamme auttanut matkapäiväkirja kun päättyi Liverpooliin.

Ja niin päättyi tämäkin täsmämatkamme Jyväskylään ja sen myötä tämä blogi. Lopuksi pari kuvakollaasia reissustamme. 

Kiitos, kun luit blogiamme. Hyvää matkaa sinulle, minne ikinä oletkin menossa!

Paluumatka Pohjanmaan kautta

Valitsimme paluumatkan Pohjanmaan kautta, jolloin junanvaihtoja oli vain yksi, Seinäjoella. Alkumatkan taivalsimme taajamajunalla, joka pysähtyi kaikilla pikkuasemillakin. Ilman sattumuksia ei sujunut tämä matka. Ensimmäinen tapahtuma sattui melko pian Jyväskylästä lähdettyä, ennen Petäjävettä. Juna pysähtyi kesken kaiken. Kuulutuksesta saimme selville, että joku oli ajanut autolla turvapuomin läpi ja puomi oli nyt radalla junan tiellä. Junan kuljettaja kävi sen siirtämässä pois tieltä ja niin pääsimme jatkamaan matkaa. 

Matkalla näimme vilauksen Ähtärin eläinpuistosta, jossa olen lasteni kanssa käynyt ehkä 10 vuotta sitten. Juna pysähtyi myös Tuurissa, näinpä nyt ensimmäistä kertaa Keskisen kaupankin, junan ikkunasta tosin. Seinäjoelle tullessa juna oli 10 minuuttia myöhässä ja meidän piti vaihtaa tunnelin kautta toiselle raiteelle. Vähän siinä jännitti, pitääkö ihan juoksuksi laittaa ja nousimme junaan ensimmäisestä kohdalle sattuvasta ovesta. Intercity-junassa ei vaunun numero junan sisällä olekaan yhtä helposti bongattavissa kuin vanhoissa sinisissä junissa ja niinhän siinä kävi, että lähdimme ensin väärään suuntaan. Ei kun takaisinpäin ja toiseen suuntaan. Löysimme lopulta oman vaunumme ja omat paikkamme. Sisko oli viisaasti valinnut vastakkaiset paikat, niin oli väljempää. Tällä kertaa istuimme alakerrassa, erittäin hyvin ilmastoidussa vaunussa. Kesävaatteissa tuli lopulta melkein kylmä.

Seinäjoki oli paluumatkamme kuopio sateineen

Seinäjoelta matkamme jatkui tasaisessa ja viileäsää kyydissä. Ikkunasta seurasimme, kun sade ja auringonpaiste vaihtelivat ulkona. Sitten pilvet alkoivat olla ukkospilviä ja näimme salamoita. Jossain vaiheessa junan vauhti hiljeni ja pysähtyi kokonaan. Katselimme ikkunasta, kun ulkona salamoi ja jyrisi. Konduktööri tuli vaunuun ja kertoi saman kuin sen jälkeen kuulutuksessaan, että ukonilma oli rikkonut radan turvalaitteita Ruukin ja Hirvinevan välillä. Ei auttanut muu kuin odottaa korjaajia, jotka tulisivat Oulaisista. Vajaa tuntihan siinä meni ennen kuin päästiin jatkamaan matkaa. Odottelun aikana jotkut olivat toivoneet pääsevänsä käymään ulkona ja kuuluttihan se konduktööri heidän ilokseen päästävänsä heidät, jotka raitista ilmaa filtterin kautta halusivat hengittää, ravintolavaunusta ulos. Samaan aikaan siskoni oli vessassa soittamassa miehelleen ja hän ihmetteli kovaa töminää käytävällä. Siskoni taisi luulla, että juna tyhjennetään ja matkustajat kuljetetaan muulla menopelillä Ouluun, kun hän nopeasti lopetti puhelun ja tuli ulos vessasta. Ei hän kuitenkaan löytänyt muuta, kuin rappusia rauhallisesti alas astelevan lapsen. Palattuaan paikoillemme hän kuuli asian oikean laidan. Konduktöörin kuulutuksesta kun ei junan vessassa saa selvää.

Ruukin asemalla 

Loppu hyvin, kaikkki hyvin. Pääsimme Pohjanmaan ukkoskuuroista huolimatta onnellisesti perille Kemiin, jossa meitä oli vastassa mitä kaunein ja lämmin kesäilta. Matkalla asemalta siskoni kotiin haimme vielä  paikallisesta ravintolasta mukaan päivän ateriamme, gluteenittomat pizzat.

Keliaakikot reissussa

Meillä on siskoni kanssa molemmilla sellainen vika, että olemme keliaakikkoja eli ohutsuolemme ei siedä vehnää, ohraa eikä ruista. Voimme syödä gluteenittomia viljoja, kuten maissia, tattaria, hirssiä, riisiä ja puhdasta kauraa. Ruokavaliota noudattaen pysymme kunnossa, mikä toisinaan vaatii tarkkuutta ja tarkistamista (ja näin iän lisääntyessä pienten tuoteselostetekstien lukemista silmälasien reunan yli). Nykyaikana keliaakikolle turvallisen ruoan valikoima niin kaupoissa kuin ravintoloissa on varsin laaja. Tai laaja ja laaja. Laajudesta huolimatta eri vaihtoehtoja ei aina ole tarjolla. Ehkä sellainen, joka voi syödä mitä vain, ei tule ajatelleeksi asiaa keliaakikon kannalta.

Toissapäivänä kerroin iloisesta yllätyksestä, thaimaalaisravintola Muang Thaista. No niin, reissumme aikana törmäsimme toisessa paikassa niinkin tavalliseen asiaan kuin alkupalaleipiin. Jos tilaa gluteenittoman annoksen, niin sitähän kuvittelisi, että tarjoilija osaa sen perusteella tuoda sitten gluteenitonta alkupalaleipääkin. No saahan sitä kuvitella. Pyytämisen jälkeenkään leipää ei alkanut kuulumaan. Tarjoilija oli unohtanut. Niinpä. Eikä ollut ensimmäinen kerta. Onneksi kokemusvarastoon on kertynyt positiivisiakin kokemuksia näistä alkupalaleivistä ja ammattitaitoisista tarjoilijoista, ettei ihan kärttyisiksi eukoiksi olla muuttumassa.

Entäpä sitten hotellin aamiaisen gluteeniton tarjonta. Hmmm. Siitäkin on monenlaisia kokemuksia. Kun tässä kerran eletään vuotta 2014, niin olisihan se kiva, että tarjolla olisi erilaisia vaihtoehtoja eikä vain yhtä lajia. Etenkin, kun yöpyy ja syö aamiaisen samassa hotellissa useampana päivänä. Pyynnöstä saimme toisena aamuna erikseen lämmitettynä sellaiset jauhelihakiekurat. Kun kerran saman verran maksamme hotelliyöstä, niin ajattelimme, että on sitä keliaakikollakin oikeuksia. Mutta esim. karjalanpiirakoista, croissanteista ja erilaisista makeista kahvileivistä jäimme vain haaveilemaan.

Vuonna 1988 meillä ei vielä ollut todettu keliakiaa, joten ruokailumme oli huoletonta ja helppoa. Paitsi, että interreilaajien tarkan matkabudjetin ja hilujen laskemisen takia meillä oli toisenlaisia odotuksia...

15.7.1988 Düsseldorf

Aamu oli mukava aloittaa aamupalalla, joka kuului majoituksen hintaan. ------ Välillä maistuivat piknik-eväät puistonpenkillä vilkkaan liikenteen siimeksessä. ------- Kaupoissa ja putiikeissa kiertäminen alkoi riittää ja niin lähdimme maistamaan saksalaista kakkua. Aivan heti ei löytynyt kahvilaa, mutta kun se löytyi, oli se iso ja yhdistetty konditorialla, jolloin leivosvalikoiman runsautta riitti. Valitsimme mansikka- ja sitruunarahkakermakakkupalat vaikean valinnan jälkeen, koska ne näyttivät olevan suosituimpia. Ja kyllä ne maistuivat, ne ei vät olleetkaan niin imeliä, kuin olin etukäteen epäillyt. ------- Odotellessamme yhden kauppakatoksen alla sateen hiljenemistä näimme edessämme vihanneskojun, josta saattaisimme ostaa mm. tomaatteja jäljellä olevilla Dmk:lla (1,13). -------- Tulimme toiselle vihanneskojulle, mistä ostimme tomaatteja. Myyjä ensin tokaisi ihmetyksen ja mahdottomuuden punnita kahta tomaattia, mutta kun vielä seisoimme siinä, hän myi niitä neljä. Hän olisi halunnut myydä kilon verran meille. Jokunen hilu jäi vielä kukkaron pohjalle.

---------------

Kursiivilla siskoni matkapäiväkirjasta interraililla 1988.

Kulttuuria ja nähtävyyksiä vol. 2

Harjulla kävimme illalla kesäteatterissa ja kävelyllä.

"Seitsemän siskosta on Ville Kiljusen Aleksis Kiven hengessä dramatisoima ja Ville kiljusen ja Heikki Susiluoman ohjaama tarina seitsemän orvon tyttären kolhuisasta elämästä, jossain päin Suomea, jossain ennen meitä. Onko väliä millä vuosisadalla elää, jos vanhemmat kuolevat ja ympäristö hylkää? Seitsemän siskoksen voima on se, että he eivät ole yksin, heillä on toisensa. Seitsemän siskosta on myös kertomus sisarusparven kipuilevasta kasvamisesta yhteen, koska - istu ja pala - on vain pakko. Teemoina lisäksi sisaruus, ystävyys, toveruus, kaipuu ja ihmisenä olemisen vaikeus.Seitsemän siskosta -dragikomedia haluaa muistaa kaikkia niitä lapsia ja nuoria jotka jäävät ilman vanhempia. Seitsemän siskosta on rosoinen,Seitsemän siskosta on yllättävä ja Seitsemän siskosta on... oikeasti tosi hauska!" (www.kansannayttamo.fi)

Päiväkävelyllä kouluaikaisen idolini (ja kaimani) patsaalla:

Kävely yhdistää muinaisen interreilimme ja tämänkin reissun. Sehän on niin kätevä tapa siirtyä kaupungissa paikasta toiseen ja samalla saa ihailtua kaupunkia sekä sen puistoja ja patsaita. Vielä Uno Cygnaeuksen patsas:

Kulttuuria ja nähtävyyksiä

22.7.1988 Lontoo
Metrolla menimme seuraavaksi Madame Tussaudin vahakabinettiin. Siellä oli onnistuneita versioita mm. Mahatma Gandhi, Joan Collins, kuninkaallisten perhe. Vieressä oli planetaario, jonne innostuimme mennä kun lipunmyyjä hieman valaisi mitä se tarkoittaa ja että se on vaikuttava. Istuimme siellä kuin elokuvissa, valkokangas vain oli koko puolikaarellinen katto. Näimme taivaan ihmeellisyydestä, auringosta, kuusta ja tähdistä.

23.7.1988 Liverpool

...lähdimme isolle museoalueelle, missä oli Titanic-laivasta ja muusta laivateollisuudesta tarinansa. Siellä oli myös pikkukauppoja ja kahviloita turisteja ajatellen. Olihan se kokemus tehdä se kierros rinkat selässä. Kun menimme modernin taiteen museoon, meidän piti viedä rinkkamme säilöön. Siellä mies luuli rinkassani olevan jotain epämääräistä raskasta kiviä?! Moderni taide oli modernia: jääkaappia, merimiesköyttä, tuolia ym. josta oli tehty taidetta. Ymmärtääkö sitä ... hmmm.

------

18.7.2014 Jyväskylä

Jyväskylässä meillä ei ollut tarvetta käydä museoissa. Joissakin niistä tuli aikoinaan käytyä koulun kanssa. Suuren osan ajastamme olemme viettäneet äitimme luona. Hän asuu viittomakielisessä palvelukeskuksessa, koska on kuuro eikä pärjää kotona. Äidillämme on etenevä muistisairaus. Hänen vointinsa on muuttunut viime käynnistä, mutta saimme viettää pari mukavaa päivää yhdessä. Sisäpihalla kävellessämme maistelimme musta- ja punaviinimarjoja, jotka alkoivat olla kypsiä. Istuskelimme välillä sisällä katsellen vanhoja valokuvia, välillä ulkona kauniissa kesäsäässä. En ole hirveästi pohtinut, miltä tuntuu, kun läheinen on muistisairas, vaikka olen aiheesta gradunkin kirjoittanut. Siis pohtinut omakohtaisesti. Ja sehän tuntuu. Eikä ihan helpolta. Haikea oli lähteä äidin luota, kun tietää, että kovin usein ei 650 km:n päästä ole mahdollisuutta käydä. Onneksi veljemme asuvat lähempänä ja käyvät äidin luona useammin kuin me tyttäret. Olen kuitenkin levollisin mielin  siitä, että äiti viihtyy tässä paikassa, jossa henkilökunta ja ympäristö on viittomakielistä.

Ei kai kukaan määritä läheisiään sairauksien kautta. Äiti on äiti, lapsi on lapsi, puoliso on puoliso jne. ensisijaisesti. Toiseksi sitä ehkä ajattelee, millaisia taitoja ja kykyjä läheisellä on. Äitimme oli aikoinaan taitava käsitöiden tekijä. Villasukkia, lapasia, liivejä ja monenmoisia virkkuutöitä syntyi jatkuvasti. Ehkä sitä on vähän periytynyt tyttärellekin. Äiti myös leipoi herkullisia leipomuksia. Juhlapöydässä oli aina sen seitsemää sorttia. Monissa valokuvissa olemme lähes aina ruoka- tai kahvipöydässä...

Muun ajan, minkä emme olleet äidin luona,  käytimme jyväskyläläisen kulttuurin parissa. Kävimme risteilyllä s/s Suomella (lapsuudenmaisemia vesiltä katsoen) ja kesäteatterissa Harjulla (sattuipa sopivasti siskoksista kertova näytelmä).

Luonto ja kesäilta olivat kauneimmillaan risteilyllä:

-------------
Kursiivilla siskoni matkapäiväkirjasta vuodelta 1988.

Thaimaalaista ruokaa vol. 2

Pääruoaksi valitsimme eri vaihtoehdot, niin saimme maistella eri makuja. Siskoni otti Gaeng Massang eli kanaa massang curry kookosmaidolla. Annos oli sopiva, mieto ja erittäin maukas.Ainoastaan perunoita ihmettelimme.

Massang curryn persoonallinen jäämistö

Minä rohkenin valita tulisemman Pad Ped eli nautaa punaisella curryllä paistettuna. Niin oli maukasta, että en ikinä ole saanut vastaavaa. Kahden chilipalon tulisuus oli aika tujua, mutta kookosmaitokana sammutti sitä mukavasti.

Pad Ped

Ruoan päälle maittoi iltakävely Harjun ympäri. Löysimme pikkuiset keinut.

Thaimaalaista ruokaa

Ei tarvinnut matkustaa kuin Jyväskylään saadakseen thaimaalaista ruokaa. Koska me molemmat olemme keliaakikkoja, googlasimme hieman etukäteen kaupungin tarjontaa ja Muang Thain valikoimia. Innostuimme ennen kaikkea siitä, että siellä oli tarjolla monta gluteenitonta vaihtoehtoa ja eritoten gluteenittomia kevätrullia!

Gluteenittomat kevätrullat veivät kielen mennessään