Post scriptum

Niin päättyi aikoinaan interrailimme, jolla kuljimme reittiä Jyväskylä-Turku-Tukholma-Kööpenhamina-Düsseldorf-Rotterdam-Lontoo-Liverpool-York-Newcastle-Göteborg-Tukholma-Turku-Jyväskylä. Laivamatka Newcastle-Göteborg oli jännittävä, kun meille myytiin ylipaikat laivaan ja nukuimme portaiden alla läheisen diskon musiikin pauhatessa. Loppumatkasta ei ole harmiksemme säilynyt tai kirjoitettu matkapäiväkirjaa. Tällä reissullamme muisteluitamme auttanut matkapäiväkirja kun päättyi Liverpooliin.

Ja niin päättyi tämäkin täsmämatkamme Jyväskylään ja sen myötä tämä blogi. Lopuksi pari kuvakollaasia reissustamme. 

Kiitos, kun luit blogiamme. Hyvää matkaa sinulle, minne ikinä oletkin menossa!

Kulttuuria ja nähtävyyksiä

22.7.1988 Lontoo
Metrolla menimme seuraavaksi Madame Tussaudin vahakabinettiin. Siellä oli onnistuneita versioita mm. Mahatma Gandhi, Joan Collins, kuninkaallisten perhe. Vieressä oli planetaario, jonne innostuimme mennä kun lipunmyyjä hieman valaisi mitä se tarkoittaa ja että se on vaikuttava. Istuimme siellä kuin elokuvissa, valkokangas vain oli koko puolikaarellinen katto. Näimme taivaan ihmeellisyydestä, auringosta, kuusta ja tähdistä.

23.7.1988 Liverpool

...lähdimme isolle museoalueelle, missä oli Titanic-laivasta ja muusta laivateollisuudesta tarinansa. Siellä oli myös pikkukauppoja ja kahviloita turisteja ajatellen. Olihan se kokemus tehdä se kierros rinkat selässä. Kun menimme modernin taiteen museoon, meidän piti viedä rinkkamme säilöön. Siellä mies luuli rinkassani olevan jotain epämääräistä raskasta kiviä?! Moderni taide oli modernia: jääkaappia, merimiesköyttä, tuolia ym. josta oli tehty taidetta. Ymmärtääkö sitä ... hmmm.

------

18.7.2014 Jyväskylä

Jyväskylässä meillä ei ollut tarvetta käydä museoissa. Joissakin niistä tuli aikoinaan käytyä koulun kanssa. Suuren osan ajastamme olemme viettäneet äitimme luona. Hän asuu viittomakielisessä palvelukeskuksessa, koska on kuuro eikä pärjää kotona. Äidillämme on etenevä muistisairaus. Hänen vointinsa on muuttunut viime käynnistä, mutta saimme viettää pari mukavaa päivää yhdessä. Sisäpihalla kävellessämme maistelimme musta- ja punaviinimarjoja, jotka alkoivat olla kypsiä. Istuskelimme välillä sisällä katsellen vanhoja valokuvia, välillä ulkona kauniissa kesäsäässä. En ole hirveästi pohtinut, miltä tuntuu, kun läheinen on muistisairas, vaikka olen aiheesta gradunkin kirjoittanut. Siis pohtinut omakohtaisesti. Ja sehän tuntuu. Eikä ihan helpolta. Haikea oli lähteä äidin luota, kun tietää, että kovin usein ei 650 km:n päästä ole mahdollisuutta käydä. Onneksi veljemme asuvat lähempänä ja käyvät äidin luona useammin kuin me tyttäret. Olen kuitenkin levollisin mielin  siitä, että äiti viihtyy tässä paikassa, jossa henkilökunta ja ympäristö on viittomakielistä.

Ei kai kukaan määritä läheisiään sairauksien kautta. Äiti on äiti, lapsi on lapsi, puoliso on puoliso jne. ensisijaisesti. Toiseksi sitä ehkä ajattelee, millaisia taitoja ja kykyjä läheisellä on. Äitimme oli aikoinaan taitava käsitöiden tekijä. Villasukkia, lapasia, liivejä ja monenmoisia virkkuutöitä syntyi jatkuvasti. Ehkä sitä on vähän periytynyt tyttärellekin. Äiti myös leipoi herkullisia leipomuksia. Juhlapöydässä oli aina sen seitsemää sorttia. Monissa valokuvissa olemme lähes aina ruoka- tai kahvipöydässä...

Muun ajan, minkä emme olleet äidin luona,  käytimme jyväskyläläisen kulttuurin parissa. Kävimme risteilyllä s/s Suomella (lapsuudenmaisemia vesiltä katsoen) ja kesäteatterissa Harjulla (sattuipa sopivasti siskoksista kertova näytelmä).

Luonto ja kesäilta olivat kauneimmillaan risteilyllä:

-------------
Kursiivilla siskoni matkapäiväkirjasta vuodelta 1988.

Matkailu avartaa

Interrail 11.7-28.7.1988

Juna Turkuun lähti Jyväskylästä 16.55 ja paikat löytyivät mukavasti. Seurana lähettyvillä oli lapsiperhe, joka luuli meidän puhuvan ruotsia, kun välillä viittoilimme istuessamme käytävän puolin.

...

Kööpenhamina-Hampuri:  (istuimme 6 hengen hytissä seuranamme 4 saksalaista eloisaa poikaa)

Aluksi he näyttivät aika asiallisilta ja eloisilta, mutta etenkin vieressäni oleva poika oli huippu sanavarastossaan ja temperamentissaan. Hänellä jutut pyörivät vain xxx. Koska he saivat tietää Minnan ymmärtävän saksaa, oli heidän välillä käytettävä elekieltä, jottemme ymmärtäisi kaikkea. No heh heh! Heidän elekieltänsä ymmärsi jo puolella silmällä, että se siitä.
...

16.7.2014

Monikulttuurinen Eurooppa 26 vuotta sitten ja monikulttuurinen Suomi 2014:
Siskoni kanssa yhteinen matkamme alkoi Kemistä, josta hyppäsimme aamujunaan tänään. Päämääränämme olisi Jyväskylä. Vaihtaessamme Oulussa junaa ja odotellessamme asemalaiturilla huomasin lähellä olevan kuuron viittomakielisen pariskunnan. Hetken päästä mies tuli luoksemme ja kysyi laiturilla seisovasta junasta, josko se olisi menossa Turkuun. Aloin viittoa hänelle ja miehen ilme oli hämmästynyt. No miksi en viittoisi, kun kerran osaan.

Junassa käytävän toiselle puolelle tuli seuraavalta asemalta äiti pikkupoikansa kanssa. Keskenään he juttelivat ruotsia, mutta konduktöörille suomea. Suomenruotsalaisia siis.

Tähän päättyy tämän täsmäreissun kansainvälinen ja monikulttuurinen osuus, ainakin toistaiseksi.

---------

Kursiivilla kirjoitettu siskoni Interrail-päiväkirjasta vuodelta 1988.

Interrailista täsmämatkailuun

Pohjoisesta idän kautta etelään

Melko tarkalleen 26 vuotta on siitä, kun reissasin siskoni kanssa  Interraililla, tuolla 1980-luvun nuorten keskuudessa suositulla tavalla. Ja olihan se edullista reissata mielin määrin junalla pitkin Eurooppaa kuukauden ajan. Tai saihan siinäkin rahaa kulumaan riippuen majoituksista, ruokailuista ja muista menoista. Meillä oli jonkunlainen suunnitelma, missä käymme - noin viidessä maassa ja osa majoituksista järjestyi tuttujen tai tutuntuttujen luona.

Toinen siskon kanssa yhteinen reissumme oli sekin 1980-luvun lopulla: valmismatka Bulgarian Aurinko- vai Kultarannikkoko se oli. Kuumaakuumaakuumaa oli.