Interrailista täsmämatkailuun

Pohjoisesta idän kautta etelään

Melko tarkalleen 26 vuotta on siitä, kun reissasin siskoni kanssa  Interraililla, tuolla 1980-luvun nuorten keskuudessa suositulla tavalla. Ja olihan se edullista reissata mielin määrin junalla pitkin Eurooppaa kuukauden ajan. Tai saihan siinäkin rahaa kulumaan riippuen majoituksista, ruokailuista ja muista menoista. Meillä oli jonkunlainen suunnitelma, missä käymme - noin viidessä maassa ja osa majoituksista järjestyi tuttujen tai tutuntuttujen luona.

Toinen siskon kanssa yhteinen reissumme oli sekin 1980-luvun lopulla: valmismatka Bulgarian Aurinko- vai Kultarannikkoko se oli. Kuumaakuumaakuumaa oli.

Nyt, 2014, olemme siskoni kanssa taas reissussa yhdessä, ihanko tästä on tullut tapa? Siis kahdestaan. On tässä välissä tullut tehtyä joku reissu yhdessä äidin ja tädin kanssa (ainakin yksi Tukholman risteily tulee nyt mieleen) ja lähempänä nykyaikaa yhdessä jälkikasvumme kanssa (tai siskolla vain osa lapsista oli mukana, kun heitä on niin monta, ettei yhteen henkilöautoon mahdu). Nyt vain Interrail on vaihtunut täsmämatkailuun. Oikeastaan teemme rengasmatkan junalla Suomessa, pohjoisesta idän kautta Keski-Suomeen ja lännen kautta takaisin pohjoiseen. Kolme yötä hotellissa. Ei sen suureellisempia suunnitelmia, kuin äidin ja veljien tapaamista, risteily Päijänteellä ja ehkä kesäteatteria.

Sisko oli löytänyt tuolla alussa mainitsemallani Interraililla kirjoittamansa reissuvihkon tai matkapäiväkirjan. Siitäpä on hyvä verrata ajan ja matkailun muuttumista tähän reissuun verrattuna. Tänään matkustimme ilmastoidun junavaunun toisessa kerroksessa.  muistelen, että Interraililla tuli usein hiki, jopa tuskanhiki. Vaikka luulimme tämän reissun sujuvan käsikirjoituksen mukaan, on tälläkin reissulla jo tullut muutoksia suunnitelmiin. Mainittakoon nyt itsestä riippumattomista syistä aiheutunut hotellihuoneen vaihto heti ensimmäisenä iltana. Kas, kun hanasta tuli vain jääkylmää vettä! Respassa oltiin vähän epäileväisen näköisiä, kun menin sinne kertomaan ongelmasta: "Laskitko riittävän pitkään vettä, jotta se lämpiää. Kun on näin iso talo, niin ei sieltä heti lämmintä vettä tule." Hmmm. Lähettivät sitten kerroshoitajan huoneeseemme, hourasinko vain. Hän totesi, että mitä kauemmin laskee kuumalta puolelta, sitä kylmemmäksi se vesi muuttuu. Kumma juttu, eikö vain. Lopulta hän tuli takaisin ja kertoi, että saamme vaihtaa parempaan huoneeseen samaan hintaan, vaikka kukaan muu ei ollut valittanut vastaavaa ongelmaa. Jaha.

Uusi huoneemme on kaksi kerrosta alempana ja täällä tuli heti kuumaa, kohtapa liiankin kuumaa vettä. Ja me olemme siis Suomessa, sivistyksen kehdossa. Loppu hyvin, kaikki hyvin, Tiedä tuosta vielä, kun on ensimmäisen reissupäivän ilta. Tämä episodi nyt kuitenkin. Tapahtuihan päivällä matkan aikana ihan hauskoja juttuja, mutta niistä lisää tuonnempana. Samoin sitä vertailua Interrailiimme...

Tämä on määräaikainen täsmäblogi, jossa kuvailen tämän reissumme sattumuksia.