Paluumatka Pohjanmaan kautta

Valitsimme paluumatkan Pohjanmaan kautta, jolloin junanvaihtoja oli vain yksi, Seinäjoella. Alkumatkan taivalsimme taajamajunalla, joka pysähtyi kaikilla pikkuasemillakin. Ilman sattumuksia ei sujunut tämä matka. Ensimmäinen tapahtuma sattui melko pian Jyväskylästä lähdettyä, ennen Petäjävettä. Juna pysähtyi kesken kaiken. Kuulutuksesta saimme selville, että joku oli ajanut autolla turvapuomin läpi ja puomi oli nyt radalla junan tiellä. Junan kuljettaja kävi sen siirtämässä pois tieltä ja niin pääsimme jatkamaan matkaa. 

Matkalla näimme vilauksen Ähtärin eläinpuistosta, jossa olen lasteni kanssa käynyt ehkä 10 vuotta sitten. Juna pysähtyi myös Tuurissa, näinpä nyt ensimmäistä kertaa Keskisen kaupankin, junan ikkunasta tosin. Seinäjoelle tullessa juna oli 10 minuuttia myöhässä ja meidän piti vaihtaa tunnelin kautta toiselle raiteelle. Vähän siinä jännitti, pitääkö ihan juoksuksi laittaa ja nousimme junaan ensimmäisestä kohdalle sattuvasta ovesta. Intercity-junassa ei vaunun numero junan sisällä olekaan yhtä helposti bongattavissa kuin vanhoissa sinisissä junissa ja niinhän siinä kävi, että lähdimme ensin väärään suuntaan. Ei kun takaisinpäin ja toiseen suuntaan. Löysimme lopulta oman vaunumme ja omat paikkamme. Sisko oli viisaasti valinnut vastakkaiset paikat, niin oli väljempää. Tällä kertaa istuimme alakerrassa, erittäin hyvin ilmastoidussa vaunussa. Kesävaatteissa tuli lopulta melkein kylmä.

Seinäjoki oli paluumatkamme kuopio sateineen

Seinäjoelta matkamme jatkui tasaisessa ja viileäsää kyydissä. Ikkunasta seurasimme, kun sade ja auringonpaiste vaihtelivat ulkona. Sitten pilvet alkoivat olla ukkospilviä ja näimme salamoita. Jossain vaiheessa junan vauhti hiljeni ja pysähtyi kokonaan. Katselimme ikkunasta, kun ulkona salamoi ja jyrisi. Konduktööri tuli vaunuun ja kertoi saman kuin sen jälkeen kuulutuksessaan, että ukonilma oli rikkonut radan turvalaitteita Ruukin ja Hirvinevan välillä. Ei auttanut muu kuin odottaa korjaajia, jotka tulisivat Oulaisista. Vajaa tuntihan siinä meni ennen kuin päästiin jatkamaan matkaa. Odottelun aikana jotkut olivat toivoneet pääsevänsä käymään ulkona ja kuuluttihan se konduktööri heidän ilokseen päästävänsä heidät, jotka raitista ilmaa filtterin kautta halusivat hengittää, ravintolavaunusta ulos. Samaan aikaan siskoni oli vessassa soittamassa miehelleen ja hän ihmetteli kovaa töminää käytävällä. Siskoni taisi luulla, että juna tyhjennetään ja matkustajat kuljetetaan muulla menopelillä Ouluun, kun hän nopeasti lopetti puhelun ja tuli ulos vessasta. Ei hän kuitenkaan löytänyt muuta, kuin rappusia rauhallisesti alas astelevan lapsen. Palattuaan paikoillemme hän kuuli asian oikean laidan. Konduktöörin kuulutuksesta kun ei junan vessassa saa selvää.

Ruukin asemalla 

Loppu hyvin, kaikkki hyvin. Pääsimme Pohjanmaan ukkoskuuroista huolimatta onnellisesti perille Kemiin, jossa meitä oli vastassa mitä kaunein ja lämmin kesäilta. Matkalla asemalta siskoni kotiin haimme vielä  paikallisesta ravintolasta mukaan päivän ateriamme, gluteenittomat pizzat.